En saa unta. Mietin yhä maanantaita. Itkettää niin kovasti - onnesta. Vaikka minulla on hyvä mielikuvitus, niin en ikinä osannut uneksiakaan, että rakkaus voisi tuntua tältä.

Miten tämmöinen keskeneräinen, eksynyt sielu voi edes ansaita jotain niin kaunista. Onnen kyynelien mukana tippuu raskaita, suuria kyyneleitä tuoden vanhoja, kipeitä asioita mukanaan. Aivan kuin rakkaus olisi jokin äärimmäisen kirkas ja puhdas valo ja valaisisi sisälläni olevan pimeän kohdan tuoden sen näkyviin. Kaikki ne rumat asiat, joita se ei jostain syystä kavahdakaan.

Rakkautta on vaikea ymmärtää, mutta se on ollut aina läsnä elämäni tärkeimmissä tapahtumissa. Onko se syy vai seuraus, sitä en vielä tiedä. 

En suostu pelkäämään, vaikka pelkuri olenkin ollut usein elämässäni. Teen parhaani ja rakastan takaisin niin hyvin kuin osaan toivoen, että pystyisin antamaan toiselle jotain samanlaista takaisin.

Hyvää yötä kaikille - kauniita unia ja niin eespäin. <3