keskiviikko, 15. tammikuu 2014

Pyörällä päästään

Miksi en hahmota? Olen lukenut Tollen Läsnäolon voimaa, Raamattua ja Hellstenin Saat sen mistä luovut -kirjaa mm ja olen epävarma. Mitä ovat ego, sielu ja henki? Jos mieli ei ole oikea minä, niin mikä se sitten on? Kuulen kyllä sen toisenkin, mutta ei kai se toinen vailla merkitystä ole? Mikä on sielun ja hengen ero?

Eikös me olla vähän niin kuin perhoset? Aluksi toukkia, kunnes paljon toukkia hitaammin rakennamme ympärillemme useista kerroksista kotelon suojaamaan maailman vaaroja ja kylmyyttä vastaan. Siellä piilossa kaikelta kasvatamme huomaamattamme kauniita, ihmeellisiä siipiä elämää varten. Jonain kauniina, aurinkoisena päivänä sitten revimme kaikki ympärillä olevat kerrokset auki ja levitämme siipemme ja heräämme vihdoin eloon horroksesta. Annamme tuulien kuljettaa ja liitelemme kohti seikkailuja vailla tietoa (huolta) huomisesta.

Minä tiedän varsin hyvin huomisen aikataulun, joten lennähdän seikkailemaan uniini. Kaipaan rakastani. Miksi en soittanut? Paikkoja oikein särkee, kun yritän tavoittaa hänen tuoksunsa täältä matkojen päästä. Aina lämmintä ihoa. Voi juku...

keskiviikko, 8. tammikuu 2014

Parempaa uutta vuotta kaikille!

Aikamoinen oli joululoma! Aatonaattona joulusiivon sijaan vietin aikaa TAYSissa, kun toisen silmän näkökenttään tuli sumeita läikkiä. Diagnoosi näköhermon tulehdus. Kauhea tutkimusrumba, joka jatkuu tällä viikolla. Joulupäivänä puhkesi sitten selkään vyöruusu ja sen mukana tuli armoton väsymys. Ja taas lääkäriin näyttäytymään.

Lieneekö sitten näillä jokin yhteys ja ovatko oireita jostain ihan muusta, se selviää myöhemmin. Vakavaa tai ei, niin kouluhuolet onnistuin kerrankin jättämään mielestä ja tämän myötä osaan arvostaa oikeita asioita ja olla niistä onnellinen. :)

Odotan innolla perjantaita ja talvea!! Ostin tänään lasketteluhousut, sillä aion kokeilla tänä talvena lautailua ensimmäisen kerran. :)

En ole silti onneton tästäkään säästä. Syksyn kiireiden takia kasvimaa jäi oman onnensa nojaan, joten nyt minulla oli vihdoin hyvää aikaa käydä vähän kääntämässä maata. Latailin myös kindleeni vähän energiaa, jotta pystyin jatkamaan luomu/viljelys opintojani. Luomu.fi -sivusto tarjoaa ilmaiseksi todella onnistuneen materiaalin! http://luomu.fi/tietoverkko/materiaalit/oppikirjat/ Olen niin onnellinen, kun ajattelenkin kevättä ja käsien upottamista multaan ja rakkuloiden hankkimista. Tuo maapläntti pelasti viime kevääni, kun olin surun murtama poikaystäväni jätettyä minut. Siitäkin surullisesta hetkestä täytyy siis olla kiitollinen. Haaveilen nyt kompostista ja katselin kyllä valmiitakin, mutta taidan kuitenkin yrittää tehdä se itsen. Raportoin tänne sitten mahdollisesta edistymisestä asian suhteen.

perjantai, 20. joulukuu 2013

Elämässä on varmaa vain se, ettei mikään ole varmaa...vai onko sittenkään näin?

Muutaman viime vuoden aikana, kun pluto on myllertänyt syntymäkartallani tuhoisasti, on tämä viisaus tullut tutuksi. Olen oppinut olemaan ottamatta mitään itsestäänselvyytenä, sillä jos näin olen tehnyt, niin asiat ovat menneet takuuvarmasti päälaelleen.

Viime päivien aikana ei taas ole asiat menneet, niin kuin suunniteltua. Olen oppinut kuitenkin tyynesti ajattelemaan, että kaikella on tarkoitus. Jos joku juttu peruuntuu, niin sitten niin oli tarkoitus käydä. Jos joku ihminen johon luotan, käyttäytyy odottamattomalla tavalla eikä ehkä niin mukavasti, niin ajattelen senkin olevan merkki minulle jostakin. Olen oppinut nauttimaan tässä olemisesta, sekä iloista että suruista. Turhautuneisuus eri tilanteisiin on suurimmaksi osaksi kadonnut. En toivo enää olevani jossain muualla kuin olen.

Niinpä tämä lausahdus, "varmaa on vain epävarmuus", on alkanut särähtää korvaan. Toki se edelleen pätee ulkoisiin asioihin ja ihmisiin, mutta ei minuun. Olen varma itsestäni ja arvostani. Toki sitä koetellaan, mutta kyllä se sieltä aina löytyy ja jokaisen koettelemuksen myötä vahvistuu entisestään. Voin vilpittömästi sanoa olevani onnellinen vaikeuksistani, ne ovat tuoneet mukanaan viisautta, kun olen ne uskaltanut kohdata. Sisäinen tasapainoni ei ole kiinni ulkoisista asioista.

Suurena apuna minulla on ollut Tommy Hellstenin kirja "Saat sen mistä luovut". Tämä tekstinpätkä on kyseisestä kirjasta otsikon "Sisäinen turva johtaa kykyyn elää vaarallisesti" alta:

"-- Koska rakkaudessa on turva, sisäinen turva, ihminen sietää elämässä olevaa turvattomuutta. Hän uskaltaa elää, vaikka eläminen itsessään on vaarallista. -- Hän uskaltaa kokeilla uusia asioita, myös sellaisia joita hän ei hallitse. Hänen ei tarvitse kompensoida sisäistä turvattomuuttaan ulkoisella yliturvallisuudella. Sisäinen turva johtaa siis kykyyn elää vaarallisesti."

Mitä paremmin voin siis sisältä, sitä miellyttävämpi on ulkomaailma. Yhteiskuntamme on itse asiassa aika turvallisuushakuinen. Tekeekö se meistä epävarmoja? Vai onko vaarat vain erilaisia verrattuna vaikka johonkin turvattomanpaan maahan?

Jos ulkoinen maailma on turvallinen, niin onko sisäinen maailma silloin turvaton? Onko se este sisäiselle kasvulle?

 

torstai, 19. joulukuu 2013

Innostuin... :)

Mukava ilta eikä tietoakaan väsymyksestä! Lenkki pitkin Pispalan portaita oli mukava, kun sai puikkelehtia pitkin tuntemattomia kujia. Ja sitten suoraan saunan lämpöön. Saunan jälkeen odotti uusi voidepurkki, jonka ostin tänään kehitysmaakaupasta. Tässä linkki tuotteeseen: http://www.fairnaturally.com/products/mango.shtml Harvoin oon noin hyvää käyttänyt. Imeyty hyvin ihoon eikä jättänyt ällöttävää jälkitunnetta. Ei ollut myöskään älyttömän kallis.

Sitten ryhdyin paketoimaan lahjoja - yhtä rumia niistä tuli kuin aina ennenkin, vaikka paperi olikin ihana. Onneks edes se. :) Paperia leikatessa sain kuningasidean ja rupesin leikkaan hiuksiani. Ensin niitä kerääntyi roskapussiin aika maltillisesti, kunnes tapahtui se odotettu "ups". Vedin sitten itselleni polkan. Oon harvinaisen tyytyväinen lopputulokseen ja kihartuvat hiukset antaa myös vähän anteeks hivenen epätasaista leikkausta (välineenä oli siis keittiösakset), vaikka vasurin sakset olis ehkä olleet ihan hyvä olla. ;)

Nyt katselen mielenkiinnolla Foxilta tulevaa elokuvaa "Anna ja kuningas". Ilmeisesti kirjaa, johon elokuva perustuu, suositeltiin luettavaks neitsyelle, jolla on leijona-mies. :D Jos tästä nyt sitten viisastuis meidän erilaisista energioista.

torstai, 19. joulukuu 2013

Tänään tarvi herätä useamman kerran..

Oli niin kovin nuutunut olo ja selailin vaan tyhjänpäiväisiä sivuja vihanneksena tässä tunnin. Yhtäkkiä ruutu pimeni mustaks ja näin elottoman naamani. Se auttoi! Nostin hymyn huulille ja päätin tästä lähteä nyt ulkoilemaan. Sauna valmiiksi lämpiään ja rentoutushetken jälkeen vällyjen väliin jatkaan mielenkiintoisia unia, jotka jäivät viime yönä kesken.

Ostin vihdoin ikioman tarot-pakan. Löysin mieleiset - hieman ehkä vaikeahkot - korppiaiheiset kortit. Oon niistä ikionnellinen. :) Menee toki aikaa, ennen kuin ne kaikki opin tuntemaan, mutta olen vain onnellinen tästä matkasta. Samahan se on ihmisten ja uusien aiheiden ja aineiden kanssa aina - aluksi on se uutuudenviehätys ja toisaalta tuntemattomuuden tuoma pelko; ajan myötä tulee varmuus ja kotoisuus ja toisaalta tietty "tylsyys". Olen kiitollinen näistä kaikista vaiheista ja muistutan itseäni niiden jokaisen tärkeästä osasta elämässä.

Mukavaa tulevaa viikonloppua kaikille!